Kalevala / Калевала

Neljäs runo

Tuopa Aino, neito nuori,sisar nuoren Joukahaisen,läksi luutoa lehosta,vastaksia varvikosta.Taittoi vastan taatollensa,toisen taittoi maammollensa,kokoeli kolmannenkiverevälle veijollensa.Jo astui kohin kotia,lepikköä leuhautti.Tuli vanha Väinämöinen;näki neitosen lehossa,hienohelman heinikössä.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Eläpä muille, neiti nuori,kuin minulle, neiti nuori,kanna kaulanhelmilöitä,rinnanristiä rakenna,pane päätä palmikolle,sio silkillä hivusta!"Neiti tuon sanoiksi virkki:"En sinulle enkä muillekanna rinnanristilöitä,päätä silkillä sitaise.Huoli on haahen haljakoista,vehnän viploista valita;asun kaioissa sovissa,kasvan leivän kannikoissatykönä hyvän isoni,kanssa armahan emoni."Riisti ristin rinnaltansa,sormukset on sormestansa,helmet kaulasta karisti,punalangat päänsä päältä,jätti maalle maan hyviksi,lehtohon lehon hyviksi.Meni itkien kotihin,kallotellen kartanolle.Iso istui ikkunalla,kirvesvartta kirjoavi:"Mitä itket, tyttö raukka,tyttö raukka, neito nuori?""Onpa syytä itkeäni,vaivoja valittoani!Sitä itken, taattoseni,sitä itken ja valitan:kirpoi risti rinnaltani,kaune vyöstäni karisi,rinnalta hopearisti,vaskilangat vyöni päästä."Veljensä veräjän suullavemmelpuuta veistelevi:"Mitä itket, sisko raukka,sisko raukka, neito nuori?""Onpa syytä itkeäni,vaivoja valittoani!Sitä itken, veikko rukka,sitä itken ja valitan:kirpoi sormus sormestani,helmet kaulasta katosi,kullansormus sormestani,kaulasta hopeahelmet."Sisko sillan korvasellavyötä kullaista kutovi:"Mitä itket, sisko raukka,sisko raukka, neito nuori?""Onpa syytä itkijällä,vaivoja vetistäjällä!Sitä itken, sisko rukka,sitä itken ja valitan:kirpoi kullat kulmiltani,hopeat hivuksiltani,sinisilkit silmiltäni,punanauhat pääni päältä."Emo aitan portahallakuoretta kokoelevi:"Mitä itket, tytti raukka,tyttö raukka, neito nuori?""Oi on maammo, kantajani,oi emo, imettäjäni!Onp' on syitä synke'itä,apeita ani pahoja!Sitä itken, äiti rukka,sitä, maammoni, valitan:läksin luutoa lehosta,vastanpäitä varvikosta.Taitoin vastan taatolleni,toisen taitoin maammolleni,kokoelin kolmannenkiverevälle veijolleni.Aloin astua kotihin;astuinpa läpi ahosta:Osmoinen orosta virkkoi,Kalevainen kaskesmaalta:'Eläpä muille, neiti rukka,kuin minulle, neiti rukka,kanna kaulanhelmilöitä,rinnanristiä rakenna,pane päätä palmikolle,sio silkillä hivusta!'"Riistin ristin rinnaltani,helmet kaulasta karistin,sinilangat silmiltäni,punalangat pääni päältä,heitin maalle maan hyviksi,lehtohon lehon hyviksi.Itse tuon sanoiksi virkin:'En sinulle enkä muillekanna rinnanristiäni,päätä silkillä sitaise.Huoli en haahen haljakoista,vehnän viploista valita;asun kaioissa sovissa,kasvan leivän kannikoissatykönä hyvän isoni,kanssa armahan emoni.'"Emo tuon sanoiksi virkki,lausui vanhin lapsellensa:"Elä itke, tyttäreni,nuorna saamani, nureksi!Syö vuosi suloa voita:tulet muita vuolahampi;toinen syö sianlihoa:tulet muita sirkeämpi;kolmas kuorekokkaroita:tulet muita kaunihimpi.Astu aittahan mäelle– aukaise parahin aitta – !Siell' on arkku arkun päällä,lipas lippahan lomassa.Aukaise parahin arkku,kansi kirjo kimmahuta:siin' on kuusi kultavyötä,seitsemän sinihamoista.Ne on Kuuttaren kutomat,Päivättären päättelemät."Ennen neinnä ollessani,impenä eläessäniläksin marjahan metsälle,alle vaaran vaapukkahan.Kuulin Kuuttaren kutovan,Päivättären kehreävänsinisen salon sivulla,lehon lemmen liepehellä."Minä luoksi luontelime,likelle lähentelime.Aloinpa anella noita,itse virkin ja sanelin:'Anna, Kuutar, kultiasi,Päivätär, hope'itasitälle tyhjälle tytölle,lapsellen anelijalle!'"Antoi Kuutar kultiansa,Päivätär hope'itansa.Minä kullat kulmilleni,päälleni hyvät hopeat!Tulin kukkana kotihin,ilona ison pihoille."Kannoin päivän, kannoin toisen.Jo päivänä kolmantenariisuin kullat kulmiltani,päältäni hyvät hopeat,vein ne aittahan mäelle,panin arkun kannen alle:siit' on asti siellä ollutajan kaiken katsomatta."Sio nyt silkit silmillesi,kullat kulmille kohota,kaulahan heleät helmet,kullanristit rinnoillesi!Pane paita palttinainen,liitä liinan-aivinainen,Hame verkainen vetäise,senp' on päälle silkkivyöhyt,sukat sulkkuiset koreat,kautokengät kaunokaiset!Pääsi kääri palmikolle,silkkinauhoilla sitaise,sormet kullansormuksihin,käet kullankäärylöihin!"Niin tulet tupahan tuolta,astut aitasta sisällesukukuntasi suloksi,koko heimon hempeäksi:kulet kukkana kujilla,vaapukkaisena vaellat,ehompana entistäsi,parempana muinaistasi."Sen emo sanoiksi virkki,senp' on lausui lapsellensa.Ei tytär totellut tuota,ei kuullut emon sanoja;meni itkien pihalle,kaihoellen kartanolle.Sanovi sanalla tuolla,lausui tuolla lausehella:"Miten on mieli miekkoisien,autuaallisten ajatus?Niinp' on mieli miekkoisien,autuaallisten ajatus,kuin on vellova vetoneneli aalto altahassa.Mitenpä poloisten mieli,kuten allien ajatus?Niinpä on poloisten mieli,niinpä allien ajatus,kuin on hanki harjun alla,vesi kaivossa syvässä."Usein nyt minun utuisen,use'in, utuisen lapsen,mieli kulkevi kulossa,vesakoissa viehkuroivi,nurmessa nuhaelevi,pensahassa piehtaroivi;mieli ei tervoa parempi,syän ei syttä valkeampi."Parempi minun olisi,parempi olisi ollutsyntymättä, kasvamatta,suureksi sukeumattanäille päiville pahoille,ilmoille ilottomille.Oisin kuollut kuusiöisnä,kaonnut kaheksanöisnä,oisi en paljoa pitänyt:vaaksan palttinapaloa,pikkaraisen pientaretta,emon itkua vähäisen,ison vieläki vähemmän,veikon ei väheäkänä."Itki päivän, itki toisen.Sai emo kyselemähän:"Mitä itket, impi rukka,kuta, vaivainen, valitat?""Sitä itken, impi rukka,kaiken aikani valitan,kun annoit minun poloisen,oman lapsesi lupasit,käskit vanhalle varaksi,ikäpuolelle iloksi,turvaksi tutisevalle,suojaksi sopenkululle.Oisit ennen käskenynnäalle aaltojen syviensisareksi siikasille,veikoksi ve'en kaloille!Parempi meressä olla,alla aaltojen asuasisarena siikasilla,veikkona ve'en kaloilla,kuin on vanhalla varana,turvana tutisijalla,sukkahansa suistujalla,karahkahan kaatujalla."Siitä astui aittamäelle,astui aittahan sisälle.Aukaisi parahan arkun,kannen kirjo kimmahutti:löysi kuusi kultavyötä,seitsemän sinihametta;ne on päällensä pukevi,varrellensa valmistavi.Pani kullat kulmillensa,hopeat hivuksillensa,sinisilkit silmillensä,punalangat päänsä päälle.Läksi siitä astumahanahon poikki, toisen pitkin;vieri soita, vieri maita,vieri synkkiä saloja.Itse lauloi mennessänsä,virkki vieriellessänsä:"Syäntäni tuimelevi,päätäni kivistelevi.Eikä tuima tuimemmasti,kipeämmästi kivistä,jotta, koito, kuolisinki,katkeaisinki, katala,näiltä suurilta suruilta,ape'ilta miel'aloilta."Jo oisi minulla aikanäiltä ilmoilta eritä,aikani Manalle mennä,ikä tulla Tuonelahan:ei mua isoni itke,ei emo pane pahaksi,ei kastu sisaren kasvot,veikon silmät vettä vuoa,vaikka vierisin vetehen,kaatuisin kalamerehenalle aaltojen syvien,päälle mustien murien."Astui päivän, astui toisen,päivänäpä kolmantenaennätti meri etehen,ruokoranta vastahansa:tuohon yöhyt yllättävi,pimeä piättelevi.Siinä itki impi illan,kaikerteli kaiken yötärannalla vesikivellä,laajalla lahen perällä.Aamulla ani varahinkatsoi tuonne niemen päähän:kolme oli neittä niemen päässä …ne on merta kylpemässä!Aino neiti neljänneksi,vitsan varpa viienneksi!Heitti paitansa pajulle,hamehensa haapaselle,sukkansa sulalle maalle,kenkänsä vesikivelle,helmet hietarantaselle,sormukset somerikolle.Kivi oli kirjava selällä,paasi kullan paistavainen:kiistasi kivellen uia,tahtoi paaelle paeta.Sitte sinne saatuansaasetaiksen istumahankirjavaiselle kivelle,paistavalle paaterelle:kilahti kivi vetehen,paasi pohjahan pakeni,neitonen kiven keralla,Aino paaen palleassa.Siihenpä kana katosi,siihen kuoli impi rukka.Sanoi kerran kuollessansa,virkki vielä vierressänsä:"Menin merta kylpemähän,sainp' on uimahan selälle;sinne mä, kana, katosin,lintu, kuolin liian surman:elköhön minun isonisinä ilmoisna ikänävetäkö ve'en kalojatältä suurelta selältä!"Läksin rannalle pesohon,menin merta kylpemähän;sinne mä, kana, katosin,lintu, kuolin liian surman:elköhön minun emonisinä ilmoisna ikänäpanko vettä taikinahanlaajalta kotilahelta!"Läksin rannalle pesohon,menin merta kylpemähän;sinne mä, kana, katosin,lintu, kuolin liian surman:elköhönp' on veikkosenisinä ilmoisna ikänäjuottako sotaorittarannalta merelliseltä!"Läksin rannalle pesohon,menin merta kylpemähän;sinne mä, kana, katosin,lintu, kuolin liian surman:elköhönp' on siskosenisinä ilmoisna ikänäpeskö tästä silmiänsäkotilahen laiturilta!Mikäli meren vesiä,sikäli minun veriä;mikäli meren kaloja,sikäli minun lihoja;mikä rannalla risuja,se on kurjan kylkiluita;mikä rannan heinäsiä,se hivusta hierottua."Se oli surma nuoren neien,loppu kaunihin kanasen…Kukas nyt sanan saatantahan,kielikerran kerrontahanneien kuuluhun kotihin,kaunihisen kartanohon?Karhu sanan saatantahan,kielikerran kerrontahan!Ei karhu sanoa saata:lehmikarjahan katosi.Kukas sanan saatantahan,kielikerran kerrontahanneien kuuluhun kotihin,kaunihisen kartanohon?Susi sanan saatantahan,kielikerran kerrontahan!Ei susi sanoa saata:lammaskarjahan katosi.Kukas sanan saatantahan,kielikerran kerrontahanneien kuuluhun kotihin,kaunihisen kartanohon?Repo sanan saatantahan,kielikerran kerrontahan!Ei repo sanoa saata:hanhikarjahan katosi.Kukas sanan saatantahan,kielikerran kerrontahanneien kuuluhun kotihin,kaunihisen kartanohon?Jänö sanan saatantahan,kielikerran kerrontahan!Jänis varman vastaeli:"Sana ei miehe'en katoa!"Läksi jänis juoksemahan,pitkäkorva piippomahan,vääräsääri vääntämähän,ristisuu ripottamahanneien kuuluhun kotihin,kaunihisen kartanohon.Juoksi saunan kynnykselle;kyykistäikse kynnykselle:sauna täynnä neitosia,vasta käessä vastoavat:"Saitko, kiero, keittimiksi,paltsasilmä, paistimiksi,isännällen iltaseksi,emännällen eineheksi,tyttären välipaloiksi,pojan puolipäiväseksi?"Jänis saattavi sanoa,kehräsilmä kerskaella:"Liepä lempo lähtenynnäkattiloihin kiehumahan!Läksin sanan saatantahan,kielikerran kerrontahan:jop' on kaunis kaatununna,tinarinta riutununna,sortunna hopeasolki,vyö vaski valahtanunna:mennyt lietohon merehen,alle aavojen syvien,sisareksi siikasille,veikoksi ve'en kaloille."Emo tuosta itkemähän,kyynelvierus vieremähän.Sai siitä sanelemahan,vaivainen valittamahan:"Elkätte, emot poloiset,sinä ilmoisna ikänätuuitelko tyttäriä,lapsianne liekutelkovastoin mieltä miehelähän,niinkuin mie, emo poloinen,tuuittelin tyttöjäni,kasvatin kanasiani!"Emo itki, kyynel vieri:vieri vetrehet vetensäsinisistä silmistänsäpoloisille poskillensa.Vieri kyynel, vieri toinen:vieri vetrehet vetensäpoloisilta poskipäiltäripe'ille rinnoillensa.Vieri kyynel, vieri toinen:vieri vetrehet vetensäripe'iltä rinnoiltansahienoisille helmoillensa.Vieri kyynel, vieri toinen:vieri vetrehet vetensähienoisilta helmoiltansapunasuille sukkasille.Vieri kyynel, vieri toinen:vieri vetrehet vetensäpunasuilta sukkasiltakultakengän kautosille.Vieri kyynel, vieri toinen:vieri vetrehet vetensäkultakengän kautosiltamaahan alle jalkojensa;vieri maahan maan hyväksi,vetehen ve'en hyväksi.Ve'et maahan tultuansaalkoivat jokena juosta:kasvoipa jokea kolmeitkemistänsä vesistä,läpi päänsä lähtemistä,alta kulman kulkemista.Kasvoipa joka jokehenkolme koskea tulista,joka kosken kuohumallekolme luotoa kohosi,joka luo'on partahallekunnas kultainen yleni;kunki kunnahan kukullekasvoi kolme koivahaista,kunki koivun latvasehenkolme kullaista käkeä.Sai käköset kukkumahan.Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!"Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!"Kolmas kukkui: "auvon, auvon!"Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!"Sep' on kukkui kuuta kolmelemmettömälle tytölle,meressä makoavalle.Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!"Sep' on kukkui kuusi kuutasulholle sulottomalle,ikävissä istuvalle.Kuka kukkui: "auvon, auvon!"Se kukkui ikänsä kaikenauvottomalle emolle,iän päivät itkevälle.Niin emo sanoiksi virkkikuunnellessansa käkeä:"Elköhön emo poloinenkauan kuunnelko käkeä!Kun käki kukahtelevi,niin syän sykähtelevi,itku silmähän tulevi,ve'et poskille valuvi,hereämmät herne-aarta,paksummat pavun jyveä:kyynärän ikä kuluvi,vaaksan varsi vanhenevi,koko ruumis runnahtavikuultua kevätkäkösen."

Viides runo

Jo oli sanoma saatu,viety viesti tuonnemmaksineien nuoren nukkumasta,kaunihin katoamasta.Vaka vanha Väinämöinen,tuo tuosta pahoin pahastui:itki illat, itki aamut,yöhyet enemmin itki,kun oli kaunis kaatununna,neitonen nukahtanunna,mennyt lietohon merehen,alle aaltojen syvien.Astui huollen, huokaellen,syämellä synkeällärannalle meren sinisen.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Sano nyt, Untamo, unesi,maku'usi, maan venyjä:missä Ahtola asuvi,neiot Vellamon venyvi?"Sanoipa Untamo unensa,maku'unsa maan venyjä:"Tuolla Ahtola asuvi,neiot Vellamon venyvi.Nenässä utuisen niemen,päässä saaren terhenisenalla aaltojen syvien,päällä mustien mutien."Siellä Ahtola asuvi,neiot Vellamon venyvipikkuisessa pirttisessä,kamarissa kaitaisessa,kiven kirjavan kylessä,paaen paksun kainalossa."Siitä vanha Väinämöinenvetihe venesijoille.Silmeävi siimojansa,katselevi onkiansa;otti ongen taskuhunsa,väkärauan väskyhynsä.Soutoa melastelevi,päähän saaren saauttavi,nenähän utuisen niemen,päähän saaren terhenisen.Siin' oli ongella olija,aina siimalla asuja,käeksellä kääntelijä.Laski launihin merelle,ongitteli, orhitteli:vapa vaskinen vapisi,hope'inen siima siukui,nuora kultainen kulisi.Jo päivänä muutamana,huomenna moniahanakala otti onkehensa,taimen takrarautahansa.Sen veti venosehensa,talui talkapohjahansa.Katselevi, kääntelevi.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Onp' on tuo kala kalanen,kun en tuota tunnekana!Sileähk' on siikaseksi,kuleahka kuujaseksi,haleahka haukiseksi,evätöin emäkalaksi;ihala imehnoksiki,päärivatoin neitoseksi,vyötöin veen on tyttöseksi,korvitoin kotikanaksi:luopuisin meriloheksi,syvän aallon ahveneksi."Vyöll' on veitsi Väinämöisen,pää hopea huotrasessa.Veti veitsen viereltänsä,huotrastansa pää hopeankalan palstoin pannaksensa,lohen leikkaellaksensaaamuisiksi atrioiksi,murkinaisiksi muruiksi,lohisiksi lounahiksi,iltaruoiksi isoiksi.Alkoi lohta leikkaella,veitsen viilteä kaloa:lohi loimahti merehen,kala kirjo kimmeltihepohjasta punaisen purren,venehestä Väinämöisen.Äsken päätänsä ylenti,oikeata olkapäätävihurilla viiennellä,kupahalla kuuennella;nosti kättä oikeata,näytti jalkoa vasentaseitsemännellä selällä,yheksännen aallon päällä.Sieltä tuon sanoiksi virkki,itse lausui ja pakisi:"Oi sie vanha Väinämöinen!En ollut minä tulevalohi leikkaellaksesi,kala palstoin pannaksesi,aamuisiksi atrioiksi,murkinaisiksi muruiksi,lohisiksi lounahiksi,iltaruoiksi isoiksi."Sanoi vanha Väinämöinen:"Miksi sie olit tuleva?""Olinpa minä tulevakainaloiseksi kanaksi,ikuiseksi istujaksi,polviseksi puolisoksi,sijasi levittäjäksi,päänalaisen laskijaksi,pirtin pienen pyyhkijäksi,lattian lakaisijaksi,tulen tuojaksi tupahan,valkean virittäjäksi,leivän paksun paistajaksi,mesileivän leipojaksi,olutkannun kantajaksi,atrian asettajaksi."En ollut merilohia,syvän aallon ahvenia:olin kapo, neiti nuori,sisar nuoren Joukahaisen,kuta pyyit kuun ikäsi,puhki polvesi halasit."Ohoh, sinua, ukko utra,vähämieli Väinämöinen,kun et tuntenut piteäVellamon vetistä neittä,ahon lasta ainokaista!"Sanoi vanha Väinämöinenalla päin, pahoilla mielin:"Oi on sisar Joukahaisen!Toki tullos toinen kerta!"Eip' on toiste tullutkana,ei toiste sinä ikänä:jo vetihe, vierähtihe,ve'en kalvosta katosikiven kirjavan sisähän,maksankarvaisen malohon.Vaka vanha Väinämöinentuo on tuossa arvelevi,miten olla, kuin eleä.Jo kutaisi sulkkunuotan,veti vettä ristin rastin,salmen pitkin, toisen poikki;veti vienoja vesiä,lohiluotojen lomia,noita Väinölän vesiä,Kalevalan kannaksia,synkkiä syväntehiä,suuria selän napoja,Joukolan jokivesiä,Lapin lahtirantasia.Sai kyllin kaloja muita,kaikkia ve'en kaloja,ei saanut sitä kalaista,mitä mielensä pitävi:Vellamon vetistä neittä,ahon lasta ainokaista.Siitä vanha Väinämöinenalla päin, pahoilla mielin,kaiken kallella kypärinitse tuon sanoiksi virkki:"Ohoh, hullu, hulluuttani,vähämieli, miehuuttani!Olipa minulla mieltä,ajatusta annettuna,syäntä suurta survottuna,oli ennen aikoinansa.Vaanpa nyt tätä nykyä,tällä inhalla iällä,puuttuvalla polveksellakaikki on mieli melkeässä,ajatukset arvoisessa,kaikki toimi toisialla."Kuta vuotin kuun ikäni,kuta puolen polveani,Vellamon vetistä neittä,veen on viimeistä tytärtäikuiseksi ystäväksi,polviseksi puolisoksi,se osasi onkeheni,vierähti venoseheni:minä en tuntenut piteä,en kotihin korjaella,laskin jälle lainehisin,alle aaltojen syvien!"Meni matkoa vähäisen,astui huollen, huokaellen;kulkevi kotia kohti.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Kukkui muinaiset käkeni,entiset ilokäkeni,kukkui ennen illoin, aamuin,kerran keskipäivälläki:mikä nyt sorti suuren äänen,äänen kaunihin kaotti?Suru sorti suuren äänen,huoli armahan alenti;sill' ei kuulu kukkuvaksi,päivän laskun laulavaksiminun iltani iloksi,huomeneni huopeheksi."Enkä nyt tuota tieäkänämiten olla, kuin eleä,tällä ilmalla asua,näillä mailla matkaella.Oisiko emo elossa,vanhempani valvehella,sepä saattaisi sanoa,miten pystössä pysyä,murehisin murtumatta,huolihin katoamattanäissä päivissä pahoissa,ape'issa miel'aloissa!"Emo hauasta havasi,alta aallon vastaeli:"Viel' onpi emo elossa,vanhempasi valvehella,joka saattavi sanoa,miten olla oikeana,murehisin murtumatta,huolihin katoamattaniissä päivissä pahoissa,ape'issa miel'aloissa:mene Pohjan tyttärihin!Siell' on tyttäret somemmat,neiet kahta kaunihimmat,viittä, kuutta virkeämmät,ei Joukon jorottaria,Lapin lapsilönttäreitä."Sieltä naios, poikaseni,paras Pohjan tyttäristä,jok' on sievä silmiltänsä,kaunis katsannoisiltansa,aina joutuisa jalaltasekä liukas liikunnolta!"

Kuudes runo

Vaka vanha Väinämöinenlähteäksensä käkesituonne kylmähän kylähän,pimeähän Pohjolahan.Otti olkisen orihin,hernevartisen hevosen,pisti suitset kullan suuhun,päitsensä hopean päähän:itse istuvi selälle,löihe reisin ratsahille.Ajoa hyryttelevi,matkoansa mitteleviorihilla olkisella,hernevarrella hevolla.Ajoi Väinölän ahoja,Kalevalan kankahia:hepo juoksi, matka joutui,koti jääpi, tie lyheni.Jo ajoi meren selälle,ulapalle aukeallekapioisen kastumatta,vuohisen vajoumatta.Olipa nuori Joukahainen,laiha poika lappalainen.Piti viikoista vihoa,ylen kauaista kaettakera vanhan Väinämöisen,päälle laulajan ikuisen.Laativi tulisen jousen,jalon kaaren kaunistavi:kaaren rauasta rakenti,vaskesta selän valavi;noita on kullalla kuvaili,hopealla huolitteli.Mistä siihen nauhan saapi,kusta jäntehen tapasi?Hiien hirven suoniloista,Lemmon liinanuorasista!Sai kaaren kanineheksi,jousen varsin valmihiksi.Kaari on kaunihin näköinen,jousi jonki maksavainen:hevonen selällä seisoi,varsa juoksi vartta myöten,kapo kaarella makasi,jänö jäntimen sijassa.Vuoli piiliä pinosen,kolmisulkia kokosen:varret tammesta vanuvi,päät tekevi tervaksesta.Minkä saapi valmihiksi,sen sitte sulittelevipääskyn pienillä sulilla,varpusen vivustimilla.Karkaeli nuoliansa,puretteli piiliänsämaon mustissa mujuissa,käärmehen kähyverissä.Sai vasamat valmihiksi,jousen jänniteltäväksi.Siitä vuotti Väinämöistä,saavaksi suvantolaista;vuotti illan, vuotti aamun,vuotti kerran keskipäivän.Viikon vuotti Väinämöistä,viikon vuotti, ei väsynyt,istuellen ikkunoissa,valvoen vajojen päissä,kuunnellen kujan perällä,vahtaellen vainiolla,viini nuolia selässä,hyvä kaari kainalossa.Vuotteli ulompanaki,talon toisen tuolla puolla:nenässä tulisen niemen,tulikaiskun kainalossa,korvalla tulisen kosken,pyhän virran viertimellä.Niin päivänä muutamana,huomenna moniahanaloi silmänsä luotehelle,käänti päätä päivän alle;keksi mustasen merellä,sinerväisen lainehilla:"Onko se iässä pilvi,päivän koite koillisessa?"Ei ollut iässä pilvi,päivän koite koillisessa:oli vanha Väinämöinen,laulaja iän-ikuinen,matkoava Pohjolahan,kulkeva Pimentolahanorihilla olkisella,hernevarrella hevolla.Tuop' on nuori Joukahainen,laiha poika lappalainen,jou'utti tulisen jousen,koppoi kaaren kaunihimmanpään varalle Väinämöisen,surmaksi suvantolaisen.Ennätti emo kysyä,vanhempansa tutkaella:"Kellen jousta jouahutat,kaarta rauta rauahutat?"Tuop' on nuori Joukahainensanan virkkoi, noin nimesi:"Tuohon jousta jouahutan,kaarta rauta rauahutan:pään varalle Väinämöisen,surmaksi suvantolaisen.Ammun vanhan Väinämöisen,lasken laulajan ikuisenläpi syämen, maksan kautta,halki hartiolihojen."Emo kielti ampumasta,emo kielti ja epäsi:"Elä ammu Väinämöistä,kaota kalevalaista!Väinö on sukua suurta:lankoni sisaren poika."Ampuisitko Väinämöisen,kaataisit kalevalaisen,ilo ilmalta katoisi,laulu maalta lankeaisi.Ilo on ilmalla parempi,laulu maalla laatuisampi,kuin onpi Manalan mailla,noilla Tuonelan tuvilla."Tuossa nuori Joukahainenjo vähän ajattelevi,pikkuisen piättelevi:käsi käski ampumahan,käsi käski, toinen kielti,sormet suoniset pakotti.Virkki viimeinki sanoiksi,itse lausui, noin nimesi:"Kaotkohot jos kahestikaikki ilmaiset ilomme,kaikki laulut langetkohot!Varsin ammun, en varanne."Jännitti tulisen jousen,veti vaskisen vekaranvasten polvea vasenta,jalan alta oikeansa.Veti viinestä vasaman,sulan kolmikoipisesta,otti nuolen orhe'imman,valitsi parahan varren;tuon on juonelle asetti,liitti liinajäntehelle.Oikaisi tulisen jousenolallehen oikealle,asetaiksen ampumahan,ampumahan Väinämöistä.Itse tuon sanoiksi virkki:"Iske nyt, koivuinen sakara,petäjäinen selkä, lyö'ös,jänne liina, lippaellos!Min käsi alentanehe,sen nuoli ylentäköhön;min käsi ylentänehe,sen nuoli alentakohon!"Lekahutti liipaisinta,ampui nuolen ensimäisen:se meni kovan ylätse,päältä pään on taivahalle,pilvihin pirajavihin,hattaroihin pyörivihin.Toki ampui, ei totellut.Ampui toisen nuoliansa:se meni kovan alatse,alaisehen maa-emähän;tahtoi maa manalle mennä,hietaharju halkiella.Ampui kohta kolmannenki:kävi kohti kolmannesti,sapsohon sinisen hirvenalta vanhan Väinämöisen;ampui olkisen orihin,hernevartisen hevosenläpi länkiluun lihoista,kautta kainalon vasemman.Siitä vanha Väinämöinensormin suistuvi sulahan,käsin kääntyi lainehesen,kourin kuohu'un kohahtiselästä sinisen hirven,hernevartisen hevosen.Nousi siitä suuri tuuli,aalto ankara merellä;kantoi vanhan Väinämöisen,uitteli ulomma maastanoille väljille vesille,ulapoille auke'ille.Siinä nuori Joukahainenitse kielin kerskaeli:"Et sinä, vanha Väinämöinen,enämpi elävin silminsinä ilmoisna ikänä,kuuna kullan valkeanaastu Väinölän ahoja,Kalevalan kankahia!"Kupli nyt siellä kuusi vuotta,seuro seitsemän kesyttä,karehi kaheksan vuottanoilla väljillä vesillä,lake'illa lainehilla:vuotta kuusi kuusipuuna,seitsemän petäjäpuuna,kannon pölkkynä kaheksan!"Siitä pistihe sisälle.Sai emo kysyneheksi:"Joko ammuit Väinämöisen,kaotit Kalevan poian?"Tuop' on nuori Joukahainensanan vastahan sanovi:"Jo nyt ammuin Väinämöisenja kaaoin kalevalaisen,loin on merta luutimahan,lainetta lakaisemahan.Tuohon lietohon merehen,aivan aaltojen sekahansortui ukko sormillehen,kääntyi kämmenyisillehen;siitä kyykertyi kylelle,selällehen seisottihemeren aaltojen ajella,meren tyrskyn tyyräellä."Tuon emo sanoiksi virkki:"Pahoin teit sinä poloinen,kun on ammuit Väinämöisen,kaotit kalevalaisen,Suvantolan suuren miehen,Kalevalan kaunihimman!"

Seitsemäs runo

Vaka vanha Väinämöinenuipi aavoja syviä;kulki kuusisna hakona,petäjäisnä pehkiönäkuusi päiveä kesäistä,kuusi yötä järkiähän,eessänsä vesi vetelä,takanansa taivas selvä.Uip' on vielä yötä kaksi,kaksi päiveä pisintä.Niin yönä yheksäntenä,kaheksannen päivän päästätoki tuskaksi tulevi,painuvi pakolliseksi.Kun ei ole kynttä varpahissaeikä sormissa niveltä.Siinä vanha Väinämöinenitse tuon sanoiksi virkki:"Voi minä poloinen poika,voi poika polon-alainen,kun läksin omilta mailta,elomailta entisiltäiäkseni ilman alle,kuuksi päiväksi kululle,tuulten tuuiteltavaksi,aaltojen ajeltavaksinäillä väljillä vesillä,ulapoilla auke'illa!Vilu on täällä ollakseni,vaiva värjätelläkseni,aina aalloissa asua,veen selällä seurustella."Enkä tuota tieäkänä,miten olla, kuin eleätällä inhalla iällä,katovalla kannikalla:tuulehenko teen tupani,vetehenkö pirtin veistän?"Teen mä tuulehen tupani:ei ole tuulessa tukea;veistän pirttini vetehen:vesi viepi veistokseni."Lenti lintunen Lapista,kokkolintu koillisesta.Ei ole kokko suuren suurieikä kokko pienen pieni:yksi siipi vettä viisti,toinen taivasta lakaisi,pursto merta pyyhätteli,nokka luotoja lotaisi.Lenteleikse, liiteleikse,katseleikse, käänteleikse.Näki vanhan Väinämöisenselällä meren sinisen:"Mit' olet meressä, miesi,uros, aaltojen seassa?"Vaka vanha Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Sit' olen meressä miesi,uros aaltojen varassa:läksin neittä Pohjolasta,impeä Pimentolasta."Ajoa karautimesuloa meryttä myöten.Niin päivänä muutamana,huomenna moniahanatulin Luotolan lahelle,Joukolan jokivesille:hepo alta ammuttihin,itseäni mielittihin."Siitä vierähin vetehen,sorruin sormin lainehesentuulen tuuiteltavaksi,aaltojen ajeltavaksi."Tulipa tuuli luotehesta,iästä iso vihuri;se mun kauas kannatteli,uitteli ulomma maasta.Mont' olen päiveä pälynnyt,monta yötä uiksennellutnäitä väljiä vesiä,ulapoita auke'ita;enk' on tuota tunnekana,arvoa, älyäkänä,kumpi kuoloksi tulevi,kumpi ennen ennättävi:nälkähänkö nääntyminen,vai vetehen vaipuminen."Sanoi kokko, ilman lintu:"Ellös olko milläskänä!Seisotaite selkähäni,nouse kynkkäluun nenille!Mie sinun merestä kannan,minne mielesi tekevi.Vielä muistan muunki päivän,arvoan ajan paremman,kun ajoit Kalevan kasken,Osmolan salon sivallit:heitit koivun kasvamahan,puun sorean seisomahanlinnuille lepeämiksi,itselleni istumiksi."Siitä vanha Väinämöinenkohottavi kokkoansa;mies on nousevi merestä,uros aallosta ajaikse,siiville sijoitteleikse,kokon kynkkäluun nenille.Tuop' on kokko, ilman lintu,kantoi vanhan Väinämöisen,viepi tuulen tietä myöten,ahavan ratoa myötenPohjan pitkähän perähän,summahan Sariolahan.Siihen heitti Väinämöisen,itse ilmahan kohosi.Siinä itki Väinämöinen,siinä itki ja urisirannalla merellisellä,nimen tietämättömällä,sata haavoa sivulla,tuhat tuulen pieksemätä,partaki pahoin kulunut,tukka mennyt tuuhakaksi.Itki yötä kaksi, kolme,saman verran päiviäki;eikä tiennyt tietä käyä,outo, matkoa osannutpalataksensa kotihin,mennä maille tuttaville,noille syntymäsijoille,elomaillen entisille.Pohjan piika pikkarainen,vaimo valkeanverinen,teki liiton päivän kanssa,päivän kanssa, kuun kerallayhen ajan noustaksensaja yhen havataksensa:itse ennen ennätteli,ennen kuuta, aurinkoa,kukonki kurahtamatta,kanan lapsen laulamatta.Viisi villoa keritsi,kuusi lammasta savitsi,villat saatteli saraksi,kaikki vatvoi vaattehiksiennen päivän nousemista,auringon ylenemistä.Pesi siitä pitkät pöyät,laajat lattiat lakaisivastasella varpaisella,luutasella lehtisellä.Ammueli rikkasensavaskisehen vakkasehen;vei ne ulos usta myöten,pellolle pihoa myöten,perimäisen pellon päähän,alimaisen aian suuhun.Seisattelihe rikoille,kuuntelihe, kääntelihe:kuulevi mereltä itkun,poikki joen juorotuksen.Juosten joutuvi takaisin,pian pirttihin menevi;sanoi tuonne saatuansa,toimitteli tultuansa:"Kuulin mie mereltä itkun,poikki joen juorotuksen."Louhi, Pohjolan emäntä,Pohjan akka harvahammas,pian pistihe pihalle,vierähti veräjän suuhun;siinä korvin kuunteleikse.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Ei ole itku lapsen itkueikä vaimojen valitus;itku on partasuun urohon,jouhileuan juorottama."Työnnälti venon vesille,kolmilaian lainehille;itse loihe soutamahan.Sekä souti jotta joutui:souti luoksi Väinämöisen,luoksi itkevän urohon.Siinä itki Väinämöinen,urisi Uvannon sulhopahalla pajupurolla,tiheällä tuomikolla:suu liikkui, järisi parta,vaan ei leuka lonkaellut.Sanoi Pohjolan emäntä,puhutteli, lausutteli:"Ohoh sinua, ukko utra!Jo olet maalla vierahalla."Vaka vanha Väinämöinenpäätänsä kohottelevi.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Jo ma tuon itseki tieän:olen maalla vierahalla,tuiki tuntemattomalla.Maallani olin parempi,kotonani korkeampi."Louhi, Pohjolan emäntä,sanan virkkoi, noin nimesi:"Saisiko sanoakseni,oisiko lupa kysyä,mi sinä olet miehiäsija kuka urohiasi?"Vaka vanha Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Mainittihinpa minua,arveltihin aikoinansailloilla iloitsijaksi,joka laakson laulajaksinoilla Väinölän ahoilla,Kalevalan kankahilla.Mi jo lienenki katala,tuskin tunnen itsekänä."Louhi, Pohjolan emäntä,sanan virkkoi, noin nimesi:"Nouse jo norosta, miesi,uros, uuelle uralle,haikeasi haastamahan,satuja sanelemahan!"Otti miehen itkemästä,urohon urisemasta;saattoi siitä purtehensa,istutti venon perähän.Itse airoille asettui,soutimille suorittihe;souti poikki Pohjolahan,viepi vierahan tupahan.Syötteli nälästynehen,kastunehen kuivaeli;siitä viikon hierelevi,hierelevi, hautelevi:teki miehen terveheksi,urohon paranneheksi.Kysytteli, lausutteli,itse virkki, noin nimesi:"Mitä itkit, Väinämöinen,uikutit, uvantolainen,tuolla paikalla pahalla,rannalla meryttä vasten?"Vaka vanha Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Onpa syytä itkeäni,vaivoja valittoani!Kauan oon meriä uinut,lapioinnut lainehianoilla väljillä vesillä,ulapoilla auke'illa."Tuota itken tuon ikäni,puhki polveni murehin,kun ma uin omilta mailta,tulin mailta tuttaviltanäille ouoille oville,veräjille vierahille.Kaikki täällä puut purevi,kaikki havut hakkoavi,joka koivu koikkoavi,joka leppä leikkoavi:yks' on tuuli tuttuani,päivä ennen nähtyäninäillä mailla vierahilla,äkkiouoilla ovilla."Louhi, Pohjolan emäntä,siitä tuon sanoiksi saatti:"Elä itke, Väinämöinen,uikuta, uvantolainen!Hyvä tääll' on ollaksesi,armas aikaellaksesi,syöä lohta luotaselta,sivulta sianlihoa."Silloin vanha Väinämöinenitse tuon sanoiksi virkki:"Kylkehen kyläinen syöntihyvissäki vierahissa;mies on maallansa parempi,kotonansa korkeampi.Soisipa sula Jumala,antaisipa armoluoja:pääsisin omille maille,elomaillen entisille!Parempi omalla maallavetonenki virsun alta,kuin on maalla vierahallakultamaljasta metonen."Louhi, Pohjolan emäntä,sanan virkkoi, noin nimesi:"Niin mitä minullen annat,kun saatan omille maille,oman peltosi perille,kotisaunan saapuville?"Sanoi vanha Väinämöinen:"Mitäpä kysyt minulta,jos saatat omille maille,oman peltoni perille,oman käen kukkumille,oman linnun laulamille!Otatko kultia kypärin,hope'ita huovallisen?"Louhi, Pohjolan emäntä,sanan virkkoi, noin nimesi:"Ohoh viisas Väinämöinen,tietäjä iän-ikuinen!En kysele kultiasi,halaja hope'itasi:kullat on lasten kukkasia,hopeat hevon helyjä.Taiatko takoa sammon,kirjokannen kalkutellajoutsenen kynän nenästä,maholehmän maitosesta,yhen ohrasen jyvästä,yhen uuhen villasesta,niin annan tytön sinulle,panen neien palkastasi,saatan sun omille maille,oman linnun laulamille,oman kukon kuulumille,oman peltosi perille."Vaka vanha Väinämöinensanan virkkoi, noin nimesi:"Taia en sampoa takoa,kirjokantta kirjoitella.Saata mie omille maille:työnnän seppo Ilmarisen,joka samposi takovi,kirjokannet kalkuttavi,neitosi lepyttelevi,tyttäresi tyy'yttävi."Se on seppo sen mokoma,ylen taitava takoja,jok' on taivoa takonut,ilman kantta kalkutellut:ei tunnu vasaran jälkieikä pihtien pitämät."Louhi, Pohjolan emäntä,sanan virkkoi, noin nimesi:"Sille työnnän tyttäreni,sille lapseni lupoan,joka sampuen takovi,kannen kirjo kirjoittavijoutsenen kynän nenästä,maholehmän maitosesta,yhen ohrasen jyvästä,yhen uuhen untuvasta."Pani varsan valjahisin,ruskean re'en etehen;saattoi vanhan Väinämöisen,istutti oron rekehen.Siitä tuon sanoiksi virkki,itse lausui, noin nimesi:"Elä päätäsi ylennä,kohottele kokkoasi,kun ei uupune oronen,tahi ei ilta ennättäne:josp' on päätäsi ylennät,kohottelet kokkoasi,jo toki tuho tulevi,paha päivä päälle saapi."Siitä vanha Väinämöinenlöi orosen juoksemahan,harjan liina liikkumahan.Ajoa karittelevipimeästä Pohjolasta,summasta Sariolasta.

Предыдущая 1 2 3 4 5 Следующая

Авторизация